Pelkosenniemi sijainniltaan kolmen Suuren joen risteyksessä on antanut alueelle vaikutuksia
monista eri kulttuureista. Jokea pitkin on kuljettu jääkauden väistymisestä alkaen ja kulkijoita
on tullut idästä, etelästä ja pohjoisesta. Sijainti Ruotsin kuninkaan vahvistaman Lapin rajan
pohjoispuolella, Sompion Lapinkylässä, on vaikuttanut asutukseen, elinkeinoihin ja rakennusperintöön
aina 1900- luvun alkuun, jolloin maatalouselinkeinot ja suurporonhoito valtasivat kylien
elinkeinorakenteen.

Lapin ja Lannan raja Pelkosenniemen etelä rajalla

Pelkosenniemen kunnan eteläraja on ollut Lapin maan rajana viimeisen 500 vuoden ajan. Raja on
kulkenut Pyhätunturin, Talviaissaaren, Karasinvaaran ja Vuotosvuoman kautta samoilla sijoillaan
sodista ja vallanvaihdoksista huolimatta. Savolaisista koostuvat uudisasukkaat pääsivät laillisesti
Pelkosenniemen riista- ja kalamaille kuninkaan päätöksellä vuonna 1673.

Jo 1500-luvulla Ruotsin kruunu määräsi rajan erottamaan maanviljelysalueet alueista, joilla
lappilaiset harjoittivat perinteisiä metsästyselinkeinojaan. Rajan näkyvimpiä kohtia oli jylhänä
kohoava Pyhätunturi. Tämän Lapin ja Lannan rajan ylitti ensimmäisenä 1660 luvulla uudisasukas
Paavali Pelkonen. Samuli Paulaharjun mukaan ”Pelkonen on ensimmäisenä etelän miehenä tullut tänne
ryskehtimään, tapellut itse pirunkin kanssa - ja aina pitänyt pintansa”. Pelkosenniemen kunta
on pitänyt nimensä Paavali Pelkosen asuinkentän mukaan. Kunnan asukkaille Paavali on perinnöksi
jättänyt peräänantamattoman sinnikkyyden ja nöyrtymättömyyden.

Tänä päivänä Pyhätunturi on yhä portti aitoon Lappiin. Täällä aika hidastuu, luonto riisuu
ihmiseltä suojakilvet, ikiaikaiset tunturit koskettavat sisintä ja unohdetut tarinat heräävät
eloon. Täällä kohtaavat ihmiset, jotka arvostavat aitoutta, luontoa, rauhaa sekä elämyksiä ja
he etsivät itseään, sisintään ja rajojaan. Tästä alkaa Lappi - täällä pieni ihminen kohtaa
suuren luonnon ja myös toisen ihmisen.

Talvisodan muistomerkki
ja taistelupaikat, Kilpiaapa-Lapinniemi-Vasaniemi

Kirkonkylästä n. 3 km pohjoiseen sijaitsee Talvisodan taistelun muistomerkki. Talvisodan ratkaisevimmat
taistelut Lapin rintamalla käytiin joulukuussa 1939 Pelkosenniemen Vasaniemen ja Lapinniemen
alueella. Taisteluita johti Lapin kenraali K.M.Wallenius viimeisenä sotaoperaationaan ennen
siirtymistä Viipurinlahdelle ja sitä kautta reserviin. Taistelupaikkoja ja joukkohautoja on vielä
Vasaniemessä sekä taistelun muistomerkki Lapinkankaalla.

Neuvostosotilaiden muistomerkki

Talvisodassa kaatuneille neuvostosotilaille pystytettiin muistomerkki syksyllä 2002 Vasaniemen
taistelumaastoon, missä neuvostojoukot kokivat raskaat tappiot.

Keino-ojan mylly

Keino-ojalla Suvannon kylässä on entisöity vesimylly ikikuusikkoa kasvavassa pihapiirissä.
Mylly on siirretty paikalle Härkävaarasta. Se oli ennen ns. Härkä-Kustun mylly, jolla jauhettiin
ohraa Härkävaaran ja Tanhuan asukkaille. Keino-ojalla on ollut ennen kaksi eri myllyä, jotka
kuitenkin on purettu pois jo aiemmin. Myllytupa toimii varausperiaatteella ja pihapiirissä on
myös autiotupana toimiva vanha myllykämppä. Perille saakka vie autotie ja kohde sopii myös
liikuntarajoitteisille varauksin (portaat). Pihaa hoitaa Suvannon kyläyhdistys ry ja rakennukset
ovat Pelkosenniemen kunnan omistamia. Paikalle saa myös matkailija ajaa autolla Kalkkivaaran
metsäautotietä pitkin.

Suvannon kylä

Koko Suvannon kylä on kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde. Rakennuskanta on osin jopa
1700- luvulta ja kylän miljöö on hyvin säilynyt. Kylässä voi aistia edelleen kiireettömän
vuosisatoja vanhan tunnelman. Palveluita kylässä tarjoavat Galleria-Kahvila Säpikäs,
Mettiäisen Kelomökit ja Suvannon Museokoulu. Majoitusta kylällä on tarjolla myös Suvanto-Kaira
ry:n majalla.

Kairalan kylä

Kairalan komia kylä, entinen Kairavuopio on toiminut ennen Pelkosenniemen vilja-aittana ja
maatalous antaa vielä nykyäänkin leimansa kylälle. Palveluita kylällä tarjoaa Kairalan koululla
toimiva kädentaitajien Taidekeskus Tabita joka toimii kesäisin kahvilana. Kairalan peltoaukeilla
on mainiot mahdollisuudet linturetkiin ja Kitisellä kalastukseen.

Luiron kylä

Luiron kylä on aapasoiden ympäröimä lappilainen elinvoimainen kyläkokonaisuus, jossa kylän
keskuksena toimii Luiron koulu. Koululta saa kahvilapalveluita kesäisin ja matkalla kalaan
Luirolle tai linturetkelle Kairanaavalle kannattaa tutustua myös Luiron kylään.

Kotiseutumuseo, Pappila ja Pelkosenniemen kirkko

Pelkosenniemen kirkko säästyi Lapin sodan tuhoilta. Kirkko on rakennettuvuonna 1920 ja on
tyyliltään perinteinen hirsikirkko.

Pelkosenniemen kotiseutumuseo sijaitsee kirkon takana keskellä kirkonkylää. Museo on avoinna
kesäkaudella aikataulun mukaan.

Lampivaaran Ametistikaivos

Pyhätunturin tunturijonon länsipäässä sijaitsee Arctic Ametisti- yhtiön omistama maailman
kenties suurin yleisölle avoinna oleva ametistikaivos. Kaivoksella käyntiin liittyy aimo
annos taikaa ja taruja, mitä nykysuomalainen voi vain uneksia. Palveluita kaivoksella tarjoaa
Lampivaaran kahvila ja Pieni Kaivoskauppa Luoston keskuksessa. Kaivoksella on mahdollisuus itse
kaivaa jalokiviä tunturin kyljessä sijaitsevassa kaivoksessa ja ametisteja tietenkin on
kaivoksella myös myytävänä. Tarvittaessa kuljetus perille vankkureilla tai talvella suurella
reellä. Soveltuu varauksin myös liikuntarajoitteisille (ei pääsyä itse kaivos kuiluun).

Kemijoki, Jänkäläisenkoski

Kemijoen suurin ja maineikkain koski, jossa on kaadettu veneitä vuosisatojen kuluessa, mm.
Kenraali K.M.Wallenuis laski koskessa kallioon tullessaan avaamasta Petsamon rajaa syyskuussa
1921. I.K.Inha, kirjailija ja tunnettu Lapin kuvaaja, hikoili vuonna 1906 noustessaan koskea
ja sauvoessaan paikallisten oppaiden kanssa Kuolajärvelle.

Kosken kohdalla joen pohjoisrannalla on yöpymiseen soveltuva kota, jonka omistaa Pelkosenniemen
jakokunta. Kota on yleisessä käytössä ja on kunnostettu vuonna 2001. Koskesta saadaan vuosittain
suuria taimenia ja harjuksia, joskin suurimmat yksilöt ovat oppineet varovaisiksi ja tarjoavat
haasteita kalastajille.

Pyhänkasteenlampi ja -putous, Pyhätunturi

Pyhänkasteen lammella on perimätiedon mukaan kastettu lappalaisia kristinuskoon jo yli 500
vuotta sitten. Aikoinaan Pyhätunturi oli saamelaisten pyhä paikka, jota kunnioitettiin.
Nykyään putoukselle vie retkeilyreitti Pyhätunturilta ja juhannusyönä nykyajan neitsyetkin
voivat tehdä taikojaan peilikirkkaassa tunturipuron vedessä.

Uhriharju, Pyhätunturi

Pyhätunturin pakanallisempaan menoon viittaa Uhriharjun muinaiset seitapaikat. Käytännössä
harjumaassa on historian kuluessa pyydetty peuroja kuopilla ja metsältä on menneinä vuosisatoina
nöyrästi pyydetty hyviä saaliita.

Nivatunturin saksalaistie

Saksalaisten ottamat sotavangit tekivät 1942-44 Nivatunturin laitaan tien kohti Tanhuaa.
Tieura kulkee Materoseljän porokämpältä Nivatunturin kylkeä ja on paikoin vielä maastopyörällä
ajettavassa kunnossa. Paikoin tieuran päälle on rakennettu metsäautoteitä.

Andy McCoyn syntymäkoti

Pelkosenniemen lahja Suomen ja kokomaailman rockille on tietenkin Antti Hulkko. Kirkonkylällä
on Andyn syntymäkoti vielä lujasti paikoillaan ja rakennus on edelleen asuttuna. Ei esittelyjä
eikä vierailuja, rock´n roll tyyliin.

Savukosken postitie

Joen lisäksi Savukosken suuntaan kuljettiin ennen postitietä pitkin. Tie on hakkuiden ja
metsäautoteiden rakentamisen seurauksena hävinnyt maastosta pääosin, mutta Loukaskosken
rannalla ja Kaakkurilammilla tie linjaukset on vielä nähtävillä.

Suvannon-Kairalan postipolku

Postinjakajan käyttämä polku Suvannon ja Kairalan välillä. Reitti vaatii suunnistustaitoa,
eikä ole hyvin merkitty. Seikkailumielellä retkeilevälle hyvä kulku-ura muuten vaikeakulkuisella
aapasuolla.

Muinaisjäännökset (peuranpyynti)

Suurporonhoito vakiinnutti sijansa lapinkylien ja myös Pelkosenniemen alueella 1800- luvulla.
Sitä ennen poroja pidettiin kulkuvälineenä ja takkaporoina ja lihat saatiin yhteisestä peuran
pyynnistä. Pyyntipaikoilla Pelkosenniemen hiekka harjuilla on vielä näkyvissä peuranpyyntikuoppia
kun silmä harjaantuu niitä hakemaan. Peruskarttoihin on merkitty osa pyyntikuopista.

Sisällysluetteloon